Eettisyys
Matkustellessa tulee katsottua kohtuu paljon sarjoja, elokuvia ja dokumentteja. Päivät menee monesti ulkoillessa ja paikkaa vaihtaessa, mutta illat ihmetellessä ruutua. 
Sen takia tulikin ostettua autoon projektori, jonka voi heijastaa valkokankaaseen auton sisällä. Vanhana kotiteatteri hifistelijänä, pelkkä läppäriltä katsominen ei riittänyt. Ja loppujen lopuksi juomatölkin kokoinen prjektori ei vie paljon tilaa. Toimi myös itsenäisyyspäivänä näppärästi Hymerin ulkoseinää vasten, kun katsottiin porukalla Linnanjuhlia. Iso pinta riittää ja kuvaa voi heijastaa melkein mihin vaan.
No mutta asiaan. Yle Areenaan oli tullut hyvä dokumentti matkailusta. Nimenomaan eettiseltä kantilta katsottuna. Dokumentti käsitteli Kanariansaarten matkailua ja miten turismi on vaikuttanut asukkaiden elämään. Kanariansaarilla asuu n. 2,3 miljoonaa ihmistä ja vuosittain siellä käy 18 miljoonaa matkailijaa. Viime vuonna tehtiin uusi ennätys. Eikä tahti ole hidastumaan päin. Hotelleita rakennetaan lisää ja turisteille aktiviteetteja. Paikalliset ihmiset vastustavat uusia rakennushankkeita ja haluaisivat turismin hallitummaksi. On selvää että saaret elävät turismista ja on mahdoton yhtälö lopettaa sitä. Paikalliset haluaisivatkin hillitä rakentamista ja jollain tavalla järkevöittää matkailua saarilla. Suurin syy turismin kasvamiselle onkin raha tai puhuttaisiinko suoraan ahneudesta. Paikalliset hallinnot ajavat eteenpäin turismin kasvua ja paikallinen väestö joutuu kokoajan ahtaammalle. On jopa säädetty lakeja jotka suosivat turisteja paikallisväestön yli. On selvää että pienet saaret eivät kestä 18 miljoonan ihmisen massaturismia. Eivätkä ne ole omavaraisia ja lähestulkoon kaikki pitää kuljettaa sinne. Saarien juomavesi on myös yksityistetty ja sitä myydään eniten tarjoavalle. Golfkentille vettä riittää, mutta maataloudelle ei. Aikanaan saaret oli pitkälti maatalouskäytössä ja siellä kasvoi paljon tomaatteja sekä banaaneita.
Tunnistan entisestä elämästäni kulutushysterian. No ehkä sitä ei hysteriaksi voi sanoa, mutta esimerkiksi vaatteita tuli ostettua paljon. Se oli asia joka toi mielihyvää. Uudet housut, uusi takki, uudet kengät. Vaikka missään ylimääräisessä mammonassa ei tullutkaan kieriskeltyä, niin yrittäjän stressin ja kiireen keskellä rahaa kulutti välillä hömppään. Ainakin nyt kun sitä miettii jälkeenpäin. Sama koski matkustelua. Kivahan se oli reissuilla ostaa kaikenlaista matkalta ja kotona komerot täyttyivät tavaroista. Nyt suurinosa tavaroista ja vaatteista on ollut vain pakattuina muuttolaatikkoihin. Enkä ollut ennen reissua sieltä tarvinnut oikeastaan yhtään mitään. Ei se tavara tehnytkään onnelliseksi. Onni tulee jotain muuta kautta. Kun muutti omakotitalosta retkeilyautoon, niin huomasi ettei tilaa tavaroille ja vaatteille ole enää samalla tavalla. Se oli itseasiassa aika raju muutos. Vaikka tavarat ovat edelleen muuttolaatikoissa varastossa, niin autossa asuminen on avannut silmiä siihen, miten vähän ihminen loppujen lopuksi tarvitsee elämässään. Ja autolla matkustellessa ei oikeastaan voi edes ostaa mitään lisää, koska tilat on rajalliset. Matkailuautoilu on siis muutanut itseä ja tapaa kuluttaa asioita.
Turisteina emme ole tehokkaimpia kuluttamisen kannalta, mutta ehkä matkailuautolla ja -vaunulla matkustaminen on juuri hillitympää turismia. Toki jos ruokakaapit on tyhjänä, niin silloin kaupassa tulee yleensä isot laskut. Portugalissa onkin ymmärretty matkailuautoilun tarpeet. Intermarche ruokaketjulla on pihoillaan monesti kemiallisten vessojen 
tyhjennyspaikat, tuoreet vedet ja pesulapalvelut. Mutta Portugalissa ei korona-aikana ollut matkailuautoilla matkustaminen hallinnassa. Toisaalta pandemia oli niin erikoista aikaa maailmassa, että ehkä monikaan asia ei ollut silloin hallinnassa. Portugalissa jouduttiin uuden eteen ja matkailuautoilua jouduttiin hillitsemään. Liian lähelle rantaa ei enää saa parkkeerata ja kieltoja tuli moneen paikkaan. Samalla maa halusi kuitenkin kehittyä matkailuautojen suhteen ja matkaparkkeja löytyy monesta kaupungista. Kuten myös huoltopaikkoja. Ensimmäistä kertaa matkailuautolla Portugaliin mennessä mietityttikin minkälainen vastaanotto siellä on. 2024 Portugalissa tehdään kaikkien aikojen ennätys ja siellä päästään samanlaiseen lukemaan kuin Kanariansaarilla, 18 miljoonaan. Oma kokemus Portugalista on lämmin ja vieraanvarainen. Viikon jälkeen kaikki negatiiviset mielikuvat hävisi ja huomasi että Portugali on kiva maa matkustaa matkailuautolla. Toki oma matkailu tapahtuu talvisesongilla ja silloin monessa etelän maassa on rauhallisempaa. Enkä varmaan lähtisinkö kesällä edes niin etelään. Suomi on aika kiva paikka matkustaa myöskin.
Mutta, matkustamisessakin on sääntönsä. Tai ainakin pitäisi olla. Vaikka matkailuautolla matkustaminen ei välttämättä vaadi hotelleja tai uima-altaita, niin käytöstapoja ja järkeä pitää olla. Niinhän sitä sanotaan että yksi mätä omena pilaa koko korin. Aika helposti isompi joukko saa huonon maineen, jos joku päätyy tekemään jotain tyhmää. Koskee ihan kaikkea mitä me ihmiset ryhmissä teemme. Ja välillä saa valitettavasti myös lukea että huonokäytöksisiä matkailijoita löytyy. Tai ei osata ottaa huomioon ympäristöä missä liikutaan. 
Tai ei välitetä. Aika paljon reissatessa tulee huomioitua paikkojen siisteyttä ja mietittyä miten roskat saa kierrätettyä. Portugali hyvänä esimerkkinä, jossa kierrätyspisteitä oli lähes jokapuolella. Ja Saksa jota pidetään kierrätyksen kehtona, oli ainakin matkailuautolla matkustavalle aika ajoin hankala. Italiassa saattoi joskus törmätä siihen että jätteitä vain poltetaan caravan alueellakin. Nämä siis omia kokemuksia. Berliini on isona kaupunkina hyvä esimerkki siitä, miten kaupungissa kierrätys toimii ja asukkaat jättävät jopa viikattuja vaatteita rappukäytävän eteen. Niin ne löytävät monesti uuden omistajan. Kreikka on ollut jonkinlaista välimaastoa. Jäteastioita löytyy, mutta esimerkiksi biojätteen kierrättäminen on hankalaa. Pääsääntönä että omat jäljet siivotaan ja pidetään huolta ympäristöstä. On hyvä myös muistaa että mihin tahansa ei kannata parkkeerata ja käyttää maalaisjärkeä leiriytymisen suhteen. Vaikka omassakin autossa markiisi löytyy, niin off-grid matkailussa se on hyvin harvassa käytössä. Pakettiautona mennään paikasta paikkaan.
Roskien suhteen moni karavaanari harrastaa myös roskien keräämistä. Kun matkakohteina on autiot rannat, niin monesti niillä törmää roskiin. Valitettavasti. Roskat ei välttämättä ole paikallisten jättämiä, vaan tulleet mereltä aaltojen ja tuulen mukana. 
Kreikassakin yhteen tällaiseen rantaan tuli törmättyä ja aika nopeasti sieltä sai kassillisen roskia kerättyä. Surullista vain että roskaa olisi ollut jätelavan verran. Rantojen siivoamisia järjestetään aikaajoin ja Kreikassakin toimii oma järjestönsä, HELMEPA joka on perustettu jo vuonna 1983. Siivouspäivien lisäksi he pyrkivät jakamaan tietoisuutta merien saastumisesta. Ja vuodesta 1993 ovat kiertäneet kouluja missä kertovat toiminnastaan 5-13 vuotiaille lapsille. He toimivat yhteistyössä myös muiden vastaavien järjestöjen kanssa. Vuonna 2019 järjestettiinkin maailmanlaajuinen merien puhdistus projekti johon osallistui 700 000 ihmistä yli sadasta maasta. Kreikassa yksistään kerättiin 83 kilometrin matkalta 21 tonnia jätettä merestä ja rannoilta. 24 833 muovin palasta, 18 426 tupakan tumppia, 16 206 muovista pullon korkkia, 10 047 muovipilliä ja 2882 muovipulloa. Viisi ensimmäistä mainitakseni. Numerot ovat sen verran suuria että herää kysymys, miksi? Miksi kukaan roskaisi luontoa missään tilanteessa? Tiedän että moni toimii oikealla tavalla matkaillessaan, mutta samalla toivon että maailma jossain vaiheessa muuttuu ja ihmiset alkavat välittämään enemmän maailmasta jossa elämme.
Matkailuautoilulla matkailu on avannut omia silmiä kuluttamiseen ja siihen miten muissa maissa eletään. Eettinen matkailu silti ei olekaan niin yksioikoinen asia. Parasta olisi jos ihmiset istuisivat kotonaan, eikä kuluttaisi mitään. No eihän se ole mahdollista ja uskallan myös väittää että juuri matkailu avaa silmiä tähän maailmaan. Nyt talvisesonkina sai lukea myös että Rovaniemi kärsii liiasta turismista. Aiheena ajankohtainen. Suomi on silti monessa asiassa edellä ympäristöstä välittämisen suhteen. Toivottavasti Joulupukin maassa keksitään joku ratkailu Rovaniemellekin. Etsin myös tietoja päästöistä, koska dieseliähän tässäkin matkailussa kuluu. Lentokoneella matkustaminen tuo vähiten päästöjä, jos kone on täysi. Yleensä lentokone lentää myös lentokentälle jossa kulutetaan lisää ja niiden rakentaminen vaatii tilaa. Juna olisi myös eettisesti hyvä vaihtoehto matkustamiseen, jos sähkö on tuotetty vihreästi. Esimerkiksi itäisessä Euroopassa näin ei välttämättä ole. Samoin linja-auto on hyvä matkustustapa, jos se on täynnä ja tekniikka on uusinta uutta. Mitä enemmän tietoa etsii, sitä enemmän löytää infoa puolesta ja vastaan. Ainakin Suomessa saa myös 100% jätteistä ja tähteistä valmistettua diesliä. Sen pitäisi pienentää autoilun hiilijalanjälkeä keskimäärin 90%. Suoraan dieseliä tuottavan yrityksen sivuilta luettuna. Düsseldorfin matkailuautomessuilla oli myös muutama retkeilyauto jotka toimivat ainoastaan sähköllä. 
Samoin vaunuja jotka oli kehitetty täysin sähköauton perään. On ihan mielenkiintoista nähdä minkälainen tulevaisuus sähköautoilulla on matkailualalla. Vaunuahan voi nyt jo vetää sähköautolla ja niitäkin on Misevan pihassa näkynyt. On muuten erikoinen näky kun Kaben vaunu lähtee hipihiljaa sähköauton perässä kovempaan vauhtiin. Monen tutkimuksen mukaan matkustusmuodot kulkevat kuitenkin aikalailla käsi kädessä, kuljit sitten autolla, lentokoneella tai junalla. Ja sillä on myös oma merkityksensä minkälaista hiilijalanjälkeä turisti luo omassa matkakohteessaan. Tai onko matkakohde edes turismille suotuisa.
Myönnän että koen joskus huonoa omatuntoa matkaillessani. Juurikin auton päästöjen kannalta. Mutta mikä olisi parempi tapa matkustaa? Vähiten päästöjä luo varmasti ihminen joka matkustaa omalla lähialueella. Mutta näkeekö siinä maailmaa? Ei mielestäni. Toissa kesänä matkailu autolla kohdistui juuri Suomeen ja näkemistä riitti enemmän kuin arvasinkaan. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Talvi luo taas omat haasteensa matkailuun Suomessa ja mieli vie etelään. Vaikka matkustaminen ei ole päästötöntä, niin voin silti miettiä miten eettisesti toimin matkustaessani. 
Miten kohtelen ympäristöäni ja miten voin vaikka hyvittää omaa hiilijalanjälkeäni. Roskien kerääminen rannoilta on omasta mielestäni konkreettinen tapa tehdä jotain hyvää luonnon puolesta samalla kun matkustan. Ja blogin kautta minulle tuli mahdollisuus myös kertoa matkailun eettisyydestä, herättää ajatuksia. Kertoa ylipäänsä matkailuautolla matkustamisesta ja miten se avaa maailmaa pienelle matkailuautomyyjälle.
Matkaterkuin,
Mirko Kekkonen