Stressi
Tästä on pitänyt kirjottaa jo jonkin aikaa. Entisenä ravintola-alan yrittäjänä stressi oli oikeastaan päivittäistä. Aina sai miettiä mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja varsinkin Korona-aika oli hyvin stressaavaa. Ja vaikka elämässä tuli paljon muutoksia lyhyessä ajassa, niin kaikesta selvittiin ja tässä sitä ollaan, Kreikassa koneen äärellä kirjottelemassa blogia. Ei stressiä. Yrittäjyys teki sen että stressinsietokyky on hyvinkin korkea, mutta se ei tarkota kuitenkaan sitä etteikö asioita stressaisi. Luonteeltani olen aika viilipytty ja omaan ne kuuluisat lehmän hermot. Stressi on kuitenkin siitä salakavala että se voi lymyillä takaraivossa, vaikka kuinka tuntisi olevansa rauhallinen. Varsinkin jos on sellaista sorttia joka miettii asioita paljon. Tässäkin olen erityisen hyvä.
Törmäsin taannoin somen ihmeellisessä maailmassa erääseen julkaisuun, jossa matkailuautolla matkustava henkilö pohti omaa matkastressiään. Juuri sitä, mitä kaikkea voikin stressata lähtiessä kiertämäään autolla pidempää lenkkiä. Toimiiko auto, missä voi yöpyä, loppuuko vesi, riittääkö ruoka tai mihin vessan voi tyhjentää. Aikalailla perushuolia matkailuautoilussa. Monet kokeneet matkaajat osaavat jo olla stressaamatta kyseisiä asioita. Viime kesä Misevalla opetti, että on paljon ihmisiä jotka ovat ostamassa ensimmäistä autoaan tai vaunuaan. Itse koin ensikertalaiset hyvin kiinnostavana asiakasryhmänä ja oli mukava kertoa omista kokemuksista miten on ajatunut asumaan ja reissaamaan retkiautoon. Kyseisessä some-julkaisussa mietittiin myös sitä että voisiko matkan aloittaa uudestaan. Hän oli huomannut että oli stressannut turhaan monia asioita ja päässyt matkailun makuun vasta parin kuukauden jälkeen. Mutta niin se yleensä menee, kokemuksen kautta, eikä siihen välttämättä ole oikotietä.
Oma ohjenuora on että kaikesta kyllä selviää. Ensimmäinen yö kannattaa harjoitella omalla pihalla ja tutustua autoon. Sen jälkeen tehdä vaikka viikonloppulenkki Suomessa. Kun kokemusta karttuu, niin stressikin helpottaa. Muistan että ensimmäistä kertaa ulkomaille lähtiessä itseäkin mietitytti moni asia. Mutta kuukauden matkustamisen jälkeen huomasi että asiat sujuu omalla painollaan. Toki arki on erilaista kun asuisi vaikkapa kerrotalossa. Ehkä yllättävääkin, mutta moni kokee että autossa tai vaunussa eläessä arkeen tulee selkeyttä ja kokreettista tekemistä arkihuoltojen kautta. Ei voi pitää itsestään selvyytenä että vettä on loputtomasti tai vessan säiliö on pohjaton. Pitää oikeasti huolehtia ihan perustarpeista että voi elää. Siitä tulee monesti hyvä mieli.
Yksi hyvä stressin poistaja on reissuun valmistautuminen, josta jo kirjoitinkin. Kannattaa lukaista, jos et ole vielä lukenut. Kannattaa myös lueskella netistä muiden karavaanareiden kokemuksia. Jonkinlaisen suodattimen käyttö on silti suositeltavaa. Kokemukset voi monesti värittyä tummanpuhuviksi, jos matkassa on ollut liikaa mutkia. Ja tiedän että maailmalla reissaa paljon niitä joiden upeat tarinat eivät keskustelupalstoille päädy. Parhaat tarinat kuulee jossain autiolla rannalla, nuotion loimutessa. Itse koin aikanaan hyväksi asiaksi lukea ihmisten reissukokemuksia etukäteen ennen matkalle lähtöä. Niitä tuli loppujen lopuksi luettua varmaan liikaakin, mutta oli ainakin henkisesti valmistautunut matkaa varten. Mikään ei silti korvaa sitä että astuu sinne ratin taakse ja lähtee kokemaan asioita. Matkustajan penkki on ihan yhtä hyvä paikka sekin.
Jos eläin kulkee reissuilla mukana, on vielä vähän lisää stressattavaa. Niinkuin kävi nyt tällä reissulla. Sissi-hauvalle iski itselle jonkinlainen matkastressi ja sitä varten käytiin kysymässä konsultaatiota eläinlääkärillä. Asiat kuitenkin järjestyy ja aina löytyy paikkoja mistä saa apua. Maailma on pullollaan lääkäreitä, apteekkeja ja rautakauppoja. Kaikkea ei välttämättä tarvitse yrittää pakata mukaan. Juhlamokkaa ei ehkä Euroopasta saa, mutta hyviä kahveja aivan varmasti. Plus reissun jälkeen voi Juhlamokka maistua vieläkin paremmalle.
Off-grid matkailuun liittyy ehkä enemmän stressiä kuin jos kulkee karavaanialueelta toiselle. Moni lähtee talvea pakoon tuttuun paikkaan, esimerkiksi Espanjaan tai Sisiliaan. Toki silloinkin itse matkaamiseen voi liittyä stressitekijöitä, mutta karavaanarialueet tuovat stressittömyyttä arkeen ja paikallaan oloon. Sähköt tulee pistokkeesta, vettä saa alueen hanoista, vessat ja suihkut löytyy aikalailla alueelta kuin alueelta. Eurooppa on myös täynnä mitä upeampia karavaanaripaikkoja. Espanjassa tuli viime vuonna käytyä Vilanova Parkin Camping alueella ja olihan se mahtava. Uima-altaat, koriskentät, kylpylä, oma ravintola, pesula ja melkein mitä kuvitella saattaa. Paikasta sai jopa autonkin vuokrattua, jos halusi lähteä lähialueita kiertelemään. Läheltä kulkee myös julkiset liikennevälineet Barcelonaan ja takaisin. Kokonaisuus oli kuin pieni kylä. Karavaanarialueilla ei myöskään koskaan ole yksin, samanhenkistä juttuseuraa löytää varmasti aina.
Tällä reissulla tuntui että meni muutama viikko ennenkuin stressi alkoi helpottaa. Itse matkaamisesta se on jo hävinnyt, mutta sanotaanko että arki Suomessa jäi taakse. Ainakin jollain tasolla. On sitä joskus miettinyt että Suomesta lähtiessä sammuttaisi kännykän ja sitten mennään. Olla jollain tavalla eristäytyneenä maailmasta ja nauttia vain kulkemisesta. En tiedä olenko ainut joka näin miettii, mutta ehkä en. Toisaalta älypuhelimet on auttamatta osa yhteiskuntaa ja tapaa pitää yhteyksiä. Siinäkin mielessä reissussa ei ole koskaan yksin. Sosiaalinen media pitää myös reissussa kartalla ja on hauska huomata että sen kautta tulee pidettyä yhteyksiä muihin autolla matkustaviin. Tietää tälläkin hetkellä suurinpiirtein mitä Portugalissa ja Espanjassa tapahtuu ja onko vihdoinkin jotkut pääseet reissuun lämmittimen rikkouduttua. Tai mitä Vanlife-tallissa tällä hetkellä tapahtuu. Oma pieni maailmansa mitä seurata. Osaisiko sitä ollakaan enää ilman interwebbiä? Joskus kyllä reissussakin pääsee kokeilemaan millaista se on. Yhteyttä ei konkreettisesti vain ole nettiä varten. Yhdistävä tekijä tuollaisilla paikoilla on se, että niihin harvemmin jäädään parkkiin. Saa olla aika rauhassa. Stressittömyyttä sekin.
Jos et ole vielä kokenut matkailuautolla kulkemisen stressittömyyttä ja pohdit sellaisen hankkimista, niin tietoa aiheesta on saatavilla yllinkyllin. Muista tutkia asioita avoimin silmin ja kriittisesti. Meillä on myös Misevalla useampi reissaaja töissä, joilta voi kysyä mieltä askarruttavia asioita. Olen yrittänyt blogeissa tuoda mahdollisimman paljon kiinnostavia aiheita esille, joita lukemalla tähän maailmaan pääsisi käsiksi. Meillä myyjät ovat myös melkoisia tietopankkeja, sen verran paljon kuulee kiinnostavia tarinoita myymisen ohessa. Loppukädessä se on kuitenkin itsestä kiinni ja omista ensimmäisistä askeleista. Uskaltaa lähteä sinne kokemuksen tielle. Stressitekijät matkailun suhteen helpottavat kilometrien myötä. Ja uskallan sanoa että aikanaan ne arjenkin stressit häviää. Pitää vain löytää se oma parkkipaikka missä elämän huolet helpottaa.
Matkaterveisin,
Mirko Kekkonen