2+0+2+5=9
Yhdeksän on numerologisesti muutoksen luku ja tälle vuodelle sitä on monessa mediassa povattukin. Niinkuin edellisessä blogissa kirjoitin, itse taisin olla muutoksen suhteen jo ajoissa ja oikeastaan toivonkin ettei tälle vuodelle mitään suuria muutoksia tulisi. Ainakin tässä hetkessä nyt tuntuu että näillä eväillä on kiva mennä tätä vuotta eteenpäin. Kreikassa paistaa aurinko ja työt odottaa Turengissa.
Suoraan sanottuna ajatus on itselle vähän vieras että alkaisin miettimään liikaa tulevaisuutta. Elämää on aina eletty vähän ajatuksella, että mitä eteen tulee, niin tulee. Kun on päätösten aika mitä polkua lähteä kulkemaan, niin päätös tehdään siinä hetkessä. Ja ajattelutapa on kantanut aina eteenpäin. Viimeiset pari vuotta on tuntunut hyvältä elää elämää eteenpäin päivä kerrallaan. Ilman liikaa suunnitelemista. Ajatuksena se on kaunis, mutta ehkä käytännössä kuitenkin välillä mahdoton. Arjessa on menoja mitä pitää suunnitella ja työn puolestakin aikatauluttaa asioita. Lähtökohtaisesti se kuitenkin tuntuu tällä hetkellä oikealta tavalta edetä elämässä, hetki kerrallaan. Ihan yhtälailla niissä hetkissä voi silti tarttua mahdollisuuksiin ja kulkea oikeita asioita kohti. Jättää elämässä myös tilaa heittäytymisille. Mennä fiiliksen mukaan.
Kun elämää elää retkeilyautossa puskaparkkeillen, niin monesti taitetaan matkaa ilman tarkempia suunnitelmia. Ehkä jonkinlaisten suuntaviivojen kanssa, mutta usein sää määrittää kulkusuunnan. Siinä oppii joustavaksi ja joskus improvisoimaan, kun matkasuunnitelmat vaihtuu lennosta. Tai sään muuttuessa pitää miettiä parkit uudestaan, koska ei haluta jäädä mutaisiin paikkoihin jumiin. Tulee mieleen viime vuoden reissu Pohjois-Espanjassa, jossa tuuli ja satoi niin, että auto heilui paikallaan enemmän kuin tienpäällä. Muisto mikä on jäänyt mieleen. Eikä jääty jumiin, vaikka kelit olikin aika hurjia. Pidempiä aikoja autolla matkatessa tulee väkisin joskus eteen niitä huonompia päiviä sään suhteen. Kreikassakin joulun aika meni kohtuu koleassa ja kostessa säässä. Mutta joskus se vain on sellaista. Elämä autossa ei ole aina pelkkää auringonpaistetta.
Uusi vuosi edessä ja tuoreet 12 kuukautta elettävänä. Jokainen kulkee ne eteenpäin omalla tyylillään, mutta haaveita ja unelmia on hyvä olla. Viime vuonna matkailuautomyyjänä törmäsin pari kertaa asiakkaaseen jonka haaveena oli aina ollut ostaa oma matkailuauto tai -vaunu. Syystä tai toisesta haave ei ollut koskaan toteutunut ja hankinta oli viivästynyt. Kun haave tuli ajankohtaiseksi, niin monesti sitä oli edeltänyt jonkinlainen terveydellinen seikka omassa tai läheisen elämässä. Yleensä siinä kohtaa ihmisellä arvomaailma muuttuu ja isotkin murheet muuttuu pieniksi. Alkaa toteuttamaan niitä unelmia ja haaveita mitä on miettinyt ”joskus” toteuttavansa. Tunnistan siinä kohtaa myös itseni parin vuoden takaa. Yleensä tuollainen muutos elämässä pysäyttää ja laittaa miettimään ”miksi en ole uskaltanut elää aikaisemmin?”.
Jos tässä kohtaa elämäntilanne olisi erilainen, niin voisin jatkaa retkeilyautossa elämistä, matkustellen koko vuoden. Pitkäaikainen haave onkin lähteä joskus jonnekin Eurooppaa kauemmaksi. Nimenomaan matkailuautolla. Haistella uusia kulttuureita ja nähdä maailmaa taas uusin silmin. Tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä miten he matkustavat autoillaan. Esimerkkinä nyt vaikkapa Japani tai Kanada. Mutta samaan hengenvetoon odotan Suomeen paluuta. Siellä on kuitenkin suurin osa ystävistä ja läheisistä. Ja voi kuulostaa hassulta, mutta odotan myös Misevan kesäsesonkia. Uusia ihmiskohtaamisia ja työkavereden kanssa yhdessä tekemistä. Onnistumisia. Kun sen rumban on kerran kokenut, niin tällaisena työorientoituneena ihmisenä odotan mielenkiinnolla mitä kesä tuo tullessaan. Viime kesä meni puoliksi työtä oppiessa ja nyt työ on tuttua, joten on kiinnostava nähdä miten asiat pysyy hyppysissä.
Eiköhän vuoteen 2025 mahdu myös omien matkailuautojen rassailua, korjaamista, rakentamista ja huoltamista. Sprinteriin pitäisi vaihtaa erotteleva pönttö. Vanhaan Euramobiliin rakentaa takaseinä ja koko wc. Sekä ruostehommia ja maalaamista löytyy taatusti. Kuuluu harrastukseen. Ja onhan sitäkin mietitty että kesällä olisi kiva reissata Suomessa jokunen päivä. Loppujen lopuksi tuo meidän kesä on aika ainutlaatuinen. Valoa riittää lähes koko vuorokauden ja lämpötilat on maltillisia. Täällä Kreikassakin puhuttu useamman kanssa siitä miten kuumat kesät etelässä nykyään ovat. Matkailuautoa tai vaunua ajatellen parasta on kun ei olisi liian kuuma, eikä kylmäkään. Niinkuin nyt esimerkiksi talvikausi täällä Kreikassa pitkälti onkin. Ja kesällä ei kyllä tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Suomessa riittää teitä mitä ajella ja Eurooppaa kulkiessa ymmärtää miten harvaanasuttu Suomi oikeasti on. Luontoa on paljon ja paikkoja mitä tutkia. Park4Night vaan puhelimeen ja seikkailemaan.
Loppuvuosi onkin vielä suunnitelmien osalta hämäränpeitossa. Sen näkee sitten missäpäin maailmaa sitä menee. Toivottavasti kuitenkin matkailuautossa.
Hyvää Uutta Vuotta 2025,
Mirko Kekkonen