Etätyö
En ole koskaan elämässäni tehnyt varsinaisesti etätöitä. Kun aikanaan elämä pyöri oman ravintolan ympärillä, niin paikalla oli pakko olla, jos ravintolatöitä tehtiin. Toki ravintolan pyörittämiseen kuuluu paljon kirjallista tekemistä ja aikaa tuli vietettyä myös koneen äärellä. Ja ainahan yrittäjä on puhelinsoiton päässä ja valmis auttamaan, jos jotain ongelmia tulee. On sitä aikanaan tullut monta kertaa lähdettyä kotoa kiireellä töihin, kun joku sairastui tai astianpesukone meni vaikkapa rikki. Yrittäjänä sitä on tavallaan aina töissä.
Monenlaista myyntityötä voi myös tehdä etänä. Loppujen lopuksi omassakin työssä ollaan paljon puhelimella ja kaikilla meillä on omat työpisteet missä naputellaan tietokoneitamme. Sanoisin että puolet työajasta menee työpisteellä istuessa. Matkailuautojen myyminen onkin loppujen lopuksi aika monipuolista, koska tekemistä on monenlaista. Esimerkiksi kesällä viettää huomaamatta aikaa pihalla, autoja tai vaunuja esittelemässä. Ja kun aurinko paistaa niin mikäs siinä jutella pihalla puhelimessakin. Samoin nykyaikana tehdään monenlaista videoesittelyä tai otetaan lisäkuvia tuotteista, jos asiakas niin toivoo. Varsinkin videoesittelyt on hyvin suosittuja. Ostopuolen porukka viettää myös kesäisin paljon aikaa pihalla, kun autoja tulee tarkistustuksiin. Kaikki meidän tuotteet esimerkiksi kosteusmitataan ennen ostoa tai vaihtoa. Ihan kaikkea ei kuitenkaan meidän työssä voi tehdä etänä, joskus autot ja vaunut kaipaavat hypistelyä tai lisätarkastelua.
Niinkuin lukijoille on tullut jo selväksi, elämäntapa autossa, reissaten ja asuen on vienyt mennessään. Eikä Suomen talvi houkuttanut jäämään pohjoiseen. Vaikka kuinka Suomi onkin rakas kotimaa ja talvessakin puolensa, niin päätös lähteä etelään talveksi ei ollut vaikea. Vaihtoehtona oli irtisanoutua ja jatkaa sesonkityöntekijänä kesällä tai jatkaa töitä jollain tavalla etänä. Ja edelleen jaksan olla kiitollinen mahdollisuudesta jonka Misevalta sain. On ollut ihan silmiä avaavaa reissata ja samalla tehdä töitä. Vaikkakin työpäiviä on vain kaksi viikossa, on se vaatinut yllättävänkin paljon järjestelyä reissuarkeen. Kun työ on luovaa kirjoittamista, niin se vaatii oman aikansa ja varsinkin rauhansa sen tekemiseen. Aiheet ja teksti pyörii päässä useamman päivän ennekuin istun koneelle kirjoittamaan. Myös jonkinlainen suunnitelma pitää olla mitä kirjoittaa. Kirjoittamisen jälkeen teksti pitää jäsennellä ja tarkistaa. Sen jälkeen miettiä kuvat mitkä tulee tekstiin. Kuvien editointi ja lopuksi vielä kokonaisuuden läpikäynti. Aika monta työvaihetta saa käydä läpi, ennenkuin painaa julkaise-nappia. Ja helposti saa työpäivän kulumaan kun kirjottelee yhden tekstin. Hyvänä esimerkkinä budjetista kirjottaminen, joka välillä tuntui jo kirjanpito hommalta. Siihen ei loppujen lopuksi riittänyt edes yksi työpäivä.
Puitteet työnteolle on tottakai vähän erilaiset kuin talvisessa Suomessa. Parhaimmillaan töitä pääsee tekemään auringonpaisteessa ja shortsit jalassa. Kertaalleen ilman paitaakin. Joskus töitä tehdään myös sateisena päivänä retkiksen ruokapöydällä. Maisemat saa toki valita itse. Mutta ei voi valittaa, kokemuksena tähän mennessä tämä on ollut jo kiinnostava. Työajan saa valita itse ja olen saanut olla aika itsenäinen töiden suhteen. Toki se että kesä tuli tehtyä Turengissa töitä myyjänä, on seurannut Kreikkaankin. Asiakaskontaktointia on tullut tehtyä reissussakin, varsinkin marraskuussa ennen lähtöä. Mutta kaikki tekeminen on ollut mielekästä, eihän tätä muuten tekisikään. Varsinkin kirjoittaminen on ollut itseä kehittävää ja se on aina ollut lähellä sydäntäni. On ollut kiva päästä tekemään jotain sellaista mistä itse tykkää.
Diginomadeja löytyy nykyään maailmalta enemmän ja enemmän. Se on ollut kasvussa 2000-luvulta lähtien, eikä varmasti tule vähenemään. Jonkin arvion mukaan heitä on jo yli 30 miljoonaa. Madeira on erityisesti panostanut diginomadeihin ja he houkuttelevat saarelle asumaan, sekä tekemään etätöitä. Yle Areenasta löytyy aiheesta mielenkiintoinen dokumentti, jos haluaa sukeltaa aiheeseen syvemmin. Ja kaikessahan on aina puolensa, niin myös diginomadina olemisessa. Eikä se varmasti kaikille sovikaan. Diginomadit saattavat vaikuttaa myös jonkun alueen tulotasoon. Palkat voivat olla täysin erilaiset verrattuna paikallisväestöön. Vuokrat ja palvelut nousevat tulotason myötä, paikallisten jäädessä jalkoihin, koska heidän palkkatasonsa ei ole yhtä suuri. Tästä on jo esimerkkejä ympäri maailmaa. Lähimpänä varmasti Kanarian saaret. Eettisestä matkailusta oli myös aikasemmassa blogissa puhetta.
Kun töitä tekee autosta käsin, voi valita missä milloinkin on. Ehkä myös raha jota kuluttaa, jakautuu tasaisemmin matkan varrelle. Yksi vaihtoehto reissussa on paikallinen työpaikka. Nimittäin Kreikassa olisi päässyt vaikka samantien poimimaan oliiveja tai appelsiineja. Joulu-tammikuu on oliviien keräilyaikaa ja töitä on kuulemma aina tarjolla. Kissavahtina olon kautta törmäsimme henkilöön joka oli ollut keräämässä oliiveita Kreikassa jo 80-luvulla. Nyt hänellä oli oma talo täällä. Oliivinkeräys elää paljolti tuotannon varassa ja on toki myös muuttunut vuosien varrella. Keräämisestä saa keskimäärin 55 euroa tunnilta ja työpäivien pituus on kahdeksan tuntia. Sadonkorjuu on siis yksi tapa tehdä töitä etelässä. Mutta ei suinkaan ainoa. Jos omaa esimerkiksi musikaalisia taitoja, niin keikkahommaa pystyy tekemään tienpäällä. Tai vaikka sairaanhoitajana. Vinkkinä jos talvi etelässä kiinnostaa töitä tehden. Omalla matkailuautollahan tänne hurauttaa helposti.
Etätöiden suosiota on kasvattanut toimiva nykyteknologia. Varsinkin korona-aika näytti monelle että töitä voi tehdä vaikkapa kotoa käsin. Tietotekniset ratkaisut etätöitä ajatellen joutuivat kasvamaan harppauksin kun maailma suljettiin. Ihmiset havahtuivat myös siihen että aina ei tarvitse lähteä toiselle puolella maapalloa palaveriin. Päästötkin vähenivät. Vaikka kukaan ei varmasti epidemia aikaa kaipaa, niin se muutti maailmaa monella tavalla. Muutoinkin kuin että osaamme pestä kädet kunnolla. Reissussa on tullut törmättyä useampaan etätöitä tekevään. Esimerkiksi kieltenopettajaan, työllistymisneuvojaan, kirjanpitäjään, markkinoinnin tai sosiaalisen materiaalin tekijään ja puhelinvaihdetyöntekijään. Kaikessa työssä ei oikeasti tarvitse olla enää paikanpäällä, kunhan nettiyhteydet toimii niin töitäkin riittää. Tässäkin autossa on käyty yksi espanjan kurssi ja retkeilyauton rakentamiskurssi. Ihan yhtälailla opiskelua voi siis suorittaa reissun päällä. Pienemmässä tai isommassa mittakaavassa, kunhan oppiminen soveltuu siihen.
No mitä jos ei olisi töitä? Tunnen myös muutaman talvimatkailijan jotka irtisanoutuivat töistä, koska halusivat päästä reissuun. Ei ole siis mitenkään tavatonta että töitä tehdään vain kesä ja talveksi lähdetään muualle. Kesällä on vain uuden työpaikan etsiminen edessä. Yhtälailla Suomessa löytyy kesäksi sesonkitöitä, niinkuin Kreikassa talvella oliivien poimintaa. Yksi vaihtoehto on myös lottovoitto. Tai Eurojackpot. Mutta niiden varaan ei kannata laskea. Moni saattaa konkreettisesti myös säästää töiden ohella, että voi pitää yllä elämäntapaa matkustaen. Laittaa jokaisen kulun ylös ja miettii miten arjen saa pyörimään mahdollisimman vähällä. Tai luo pesämunan jolla voi sijoituksien ja säästämisen kautta ylläpitää elämää ilman työtä. Myy kaiken pois ja muuttaa autoon. Vähentää kuluttamista ja tavaroita saavuttaen taloudellisen tilanteen jossa pärjää vähemmällä. Kaikki nuo on mahdollisia vaihtoehtoja, itsestähän se on kiinni mitä kohti haluaa mennä ja mitä elämältään kaipaa. Matkustelu ja vapaus autossa on yllättävän suuri voima, kun sen kerran pääsee kokemaan. Itselle se merkitsee elämän hidastamista. Rauhaa ja pysähtymistä. Pysähtymistä miettimään mikä elämässä on tärkeää ja elämään niissä hetkissä mitä se tarjoaa. Se ei ole enää lomaa elämästä, se on elämäntapa jota haluan toteuttaa.
Matkaterveisin,
Mirko Kekkonen