Auto asuntona?
Pieni kevät flunssa iski ja tuli ajankohtaiseksi kirjoittaa arjesta. Moni sanoo että sairastaminen autossa on kamalaa. Ja aloin miettimään miten se poikkeaa vaikka talossa sairastamisesta. Kukaan ei tykkää olla kipeänä ja kurjaa se on joka tapauksessa. Toki autossa on pienemmät tilat ja jos on tarve liikkua johonkin, niin se voi olla tylsää ajella puolivaloilla.
Ibusalia naamaan ja huonosti nukutun yön jälkeen avasin pakun oven. Aurinko paistoi ja lämmitti. Kävelin hetken auton lähistöllä ja mietin miten kamalaa elämä on. Hymyilytti.
Mitä sitä sitten kaipaa talossa asumisen arjesta. Jos vertaa vaikka rintamamiestalossa asumiseen, niin en kyllä yhtään mitään. No hieman ehkä kärjistäen, mutta kun moisessa omakotitalossa asui useamman vuoden, niin tuli selväksi että tekeminen ei lopu koskaan. Se oli sitä elämän aikaa ja opetti paljon myös remontoimisesta. Toki jokaisessa asumismuodossa on omat hyvät puolensa ja niitä elämäänsä etsii, mutta tässä kohtaa en vaihtaisi autossa asumista mihinkään.
Taannoin eräässä isossa sanomalehdessä oli artikkeli juuri autossa asumisesta. Artikkeli kirvoitti jonkin verran keskustelua jopa karavaanarien keskustelupalstoilla. On selvää ettei autossa asuminen ja eläminen ole kaikkien juttu. Ja tuntuu että artikkeli olikin kirjoitettu hieman tai hieman enemmänkin kärjistäen autossa elämisen nurjia puolia. Artikkelista sai myös sen kuvan, että toimittaja oli halunnut luoda tietynlaisen kuvan autossa elämisestä. Negatiivisista asioista on usein helpompi kirjoitella, kuin tuoda esiin hyviä asioita. Ja myönnän, osui ainakin itsellä jonkinlaiseen hermoon tuo kirjoitus.
Artikkelin päähenkilöillä oli ollut tolkuttomasti huonoa tuuria auton kanssa. Se oli ostettu ulkomailta ja siitä paljastui käytössä useampi ongelma. Vaikka auto olisi kuinka hieno ja varusteet kohdillaan, niin itsellä jäisi väliin ulkomailta osto. Ainakin tämän hetkisellä elämän kokemuksella. Autot on aina käyttötavaroita ja niissä voi tulla erilaisia ongelmia. Se on vain fakta. Ja varsinkin jos autoa suunnittelee pysyväksi kodiksi, niin itse toivoisin että siinä toimii kaikki niinkuin kuuluukin. On hankalampi alkaa selvittelemään kuka korvaa mitäkin, jos auto on ostettu jostain muualta kuin Suomesta. Omassa työssä on tullut todistettua myös, että tuoreiden autojen takuukorjaukset saattaa olla hankalia naapurimaassa. Vaikka merkki olisi oikea ja firman logo sama mikä koristaa autoa, niin vastuunkantaminen ei olekaan kaikille yrityksille niin selvää.
Suomesta auton ostaessa tiedät aina, että yrityksellä on kaupassa jonkinlainen virhevastuu. Käytettyihin autoihin ei varsinaista takuuta saa, mutta jos harmia tulee, niin löytyy henkilö jonka puoleen kääntyä. Puhutaan siis nimenomaan virhevastuusta. Yleensä käytetyissä autoissa otetaan huomioon sen ikä ja kilometrit ja sen mukaan jaetaan kustannuksia. Niinkuin Misevallakin. Ja mielestäni se on juuri vastuunkantamista. Asiakasta ei jätetä yksin jos tulee haasteita. Sen takia meillä on myös luovutuskoulutus. Auto käydään aina läpi ja pyritään siihen ettei käytössä mene sormi suuhun. On useamman kerran tullut itsellekin soitto esimerkiksi pakkasvahdin lauetessa kylmällä säällä ja ihmetellään miksi vedet ei pysy sisällä. Mutta sitäkin varten me olemme, apua saa pyytämällä. Ja jos minä en osaa auttaa, niin talosta löytyy osaamista, meillä ei mene sormi suuhun. Ratkaisu löytyy aina.
Arjessa voi tulla haasteita, oli se asumismuoto mikä tahansa. Omakotitalosta voi löytyä hometta, rivitalossa naapuri voi möykätä tai kerrostalon yläkerrassa joku jättää hanan auki ja aiheuttaa vesivahingon. Kaikki itsestä riippumattomia syitä ja joskus elämä vain on sellaista. Ehkä asumismuotoa miettiessä pitäisi aina punnita plussia ja miinuksia. Mitä haasteita elämässä voi tulla ja mitkä asiat taas puolestaan tuottaa iloa. Koska elämä on harvoin pelkkää aurinkoa ja ihania päiviä. Autossa tai vaunussa elämistä monesti romantisoidaan myös sosiaalisen median puolella. Alustana se onkin hieman kiiltokuvamainen ja vaatii monesti käyttäjältä kriittistä näkökulmaa. Vaikka mekin kuljetaan upeissa maisemissa, niin arkisia askareita riittää.
Autossa elämisen arkeen kuuluu mm. vessan tyhjennystä, vesien täyttöä ja yöpaikan etsimistä, mutta loppujen lopuksi poikkeaako se niin paljon talossa elämisen askareista? Yhtälailla käydään kaupassa, tankataan autoa, tehdään ruokaa, maksetaan laskuja ja nukutaan. Maisemat vaihtuu tässä vain vähän useammin. Asioita voi aina arvostella ja vastakkainasetella. Se on helppoa. Elämästä voi myös nauttia sellaisena kuin se meille tarjoillaan. Jokainen tekee omat päätöksensä miten sitä elää ja toimii sen mukaan. Miettiä haluaako ajatella asioita positiivisuuden kautta vai etsiä kaikesta jotain negatiivista. Itse pyrin pitäytymään ensimmäisessä vaihtoehdossa. Eikä sekään aina ole helppoa.
Artikkelin pariskunnalla oli tosiaan ollut rutkasti huonoa tuuria matkassa. Autokin on vaihtunut jo seuraavaan ja toivon että vastoinkäymisiä ei olisi enää niin paljon. Se mikä kirjoituksesta jäi pois, kaiken positiivisuuden lisäksi, oli se että he asuvat edelleen autossa. Vaikka vastoinkäymisiä oli ollut enemmän kuin tarpeeksi, he eivät olleet hylänneet asumismuotoa. Sinikkyyttä sanoisin, positiivista sinnikkyyttä. Ja kyllä omassakin retkisessä on ollut ongelmia. Moottoria on huollettu moneen otteeseen, lämppäri vaihdettu, vesiletkujen liitoksia uusittu ja edellisellä reissulla toinen takarenkaista halkesi. Mutta missään vaiheessa ei ole tullut tunne että tämä olisi nyt tässä. Päinvastoin, elämä vie mennessää ja samoin autossa matkustaminen. Nälkä kasvaa reissatessa ja odotan kiinnostuneena mihin elämä kuljettaa.
Sana arki voi kuulostaa monelle jo tylsältä. Mutta loppujen lopuksi juuri me itse määrittelemme mitä se meidän oma arki on. Kirjoitan, vielä hieman flunssaisena, tätä blogia arkisesti täällä Kreikassa. Aurinko paistaa ja on lämmin. Hymyilyttää. En voisi kuvitella mitään parempaa paikkaa missä olla juuri nyt.
Matkaterveisin,
Mirko Kekkonen