Ruoka
Syömistä ja ruoanlaittoa voi toteuttaa matkailuautossa tai -vaunussa monella eri tavalla. Itseasiassa aina kun Misevalle tulee autoja vaihdossa tai oston kautta myyntiin, niin ensimmäisenä mietinkin millainen keittiö siellä on ja miten se toimii käytännössä. Ehkä näkökulma keittiöön autossa on sen takia hieman erilainen, koska aikanaan on ollut keittiössä töissä ja päässyt omaan ravintolaan suunnittelmaan sellaisen parikin kertaa. Ja arki ravintolassa on sitäkin, että miettii koko ajan miten sen toimintaa voi parantaa ja tehdä toiminnasta mahdollisimman tehokasta. Ei siis ihme että omassakin autossa on suunnitteilla keittiöremontti. Asioita voi aina viilata vähän parempaan suuntaan.
Eniten itseä monesti kiinnostaa autot tai vaunut joissa on takakeittiö. Se antaa yleensä isomman tilan ruoanlaittoon ja jotenkin kiehtoo laittamaan liedet päälle ja kokkaamaan. Tiedän että monien silmissä se on juuri toisinpäin ja takakeittiö ei ole niin pidetty, mutta muutamalta asiakkaalta olen kuullut samaa mitä itsekin ajattelen. Jos ruoanlaitto on autossa tai vaunussa tärkeää, niin takakeittiö on omasta mielestäni juuri se juttu mitä hakea. Paikanpäällä saa toki aina parhaan kuvan autosta ja pääsee hieman kiinni siitä mitä autolta hakee. Usein esimerkiksi L-keittiö on ruoanlaittajalle mieluinen. Keittiöistä puhuttaessa tulee mieleen meillä myyty vanhempi Adrian vaunu, jossa sen takakeittiö lumosi täysin ja hetken jo mietin että tuleeko minusta vaunuilija. Ehkä vielä joskus, sitten kun se unelmakeittiö osuu kohdalle. Ohessa oman remonttikohteen Euramobilin takakulmakeittiö. Auto odottaa vielä uutta takaseinää ja vessaa. Projektejahan on aina kiva olla.
Monelle autossa keittiö on vain kahvinkeittoa varten. Eikä siinä, meitä on monenlaista kulkijaa. Itseä joskus saattaa jopa harmittaakin se, että reissussa jää moni kiinnostava ravintola kokematta. Koska yhtälailla se on myös maahan ja kulttuuriin tutustumista, kun tutustuu paikallisiin ravintoloihin. Kreikka on pullollaan hyviä ravintoloita joissa tarjoillaan tuoreita mereneläviä. Itsellä taas lähellä sydäntä on kaikenlaiset leipomot ja kahvilat. Kun lapsuuden on viettänyt Rööperissä Kanniston leipomon yläpuolella, niin jotenkin tuo pulla ja kaikenlaiset leipomukset on osa minua. Aina on tilaa pienelle makealle mahassa. Ja Kreikassa on tullut vierailtua monessa kivassa leipomossa. Monesti kekseille on omat isot hyllyt ja hienoimmat leivokset on omissa lasivitriineissään. Leivät taas hieman sivuosassa kassan takana tuoreena. Siinä missä Portugalissa tuli maisteltua erilaisia Pastel de natoja, niin tällä erilaisten herkkujen valikoima on hurja. Helpointa onkin kassalla sanoa, että laatikkoon voi laittaa kymmenen erilaista keksiä ja sillä välin miettiä parhaan näköiset kakkupalat vastakkaiselta tiskiltä. Monesti myös kassan läheisyydessä on jotain paikallista herkkua mitä kannattaa kokeilla. Eikä näissäkään hintataso päätä huomaa. Pari kakkupalaa, kymmenen keksiä ja hunajainen kanelirulla oli reilu 12 euroa Gytheion kaupungissa. Ihanan edullista.
Yhtälailla paikalliseen ruokakulttuuriin voi tutustua myös oman keittiön kautta. Ruokakaupoissa tuotteet vaihtelevat aina maan mukaan ja monesti kärryyn tarttuukin kaikenlaista ”outoa”, mitä ei suomalaisesta kaupasta saisi. Kreikka on mahtava maa juustovalikoimiensa kanssa ja juuri tällä viikolla maisteltiin saviruukussa myytävää kreikkalaista jugurttia. Oli muuten hyvää! Parhaimmillaan jääkaapissa on ollut 14 erilaista juustoa ja jugurttia useampi litra. Jonkinlaisen läpileikkauksen saa ruokakulttuurista myös ihan vain kaupassa käymällä. Ja vaikka ravintoloissa syöminen on täälläpäin maailmaa kohtuu edullista, niin yksi iso syy oman keittön käyttöön on budjetissa pysyminen. Sekä molemmilla toki veri vetää edelleen keittiöön tekemään ruokaa ja se on kivaa reissussa. Miksi sitä ei siis silloin harrastaisi autossa, kun keittiö kuitenkin löytyy.
Eräs saksalainen suurempi ruokaketju on varmasti karavaanareiden keskuudessa se suosituin kauppa. Ihan jo edullisuuden takia. Monesti täällä Kreikassa on näkynyt matkailuautoja enemmän juuri niiden kauppojen pihalla. Toinen syy on varmasti myös se, että kaupat on melkolailla samanlaisia, missäpäin maailmaa liikuukin. Jonkinlainen tuttuus ja helppous on olennaista, kun ostellaan isoja määriä ruokaa kerralla. Näin ainakin tässä autossa. Jos kaupassa käy joka päivä, niin helposti sortuu ostamaan ylimääräistä ja se ei budjetille tee hyvää. Jos taas haluaa autenttisempaa ostokokemusta, niin kannattaa käydä välillä jossain paikallisessa marketissa. Esimerkiksi nuo jugurtit saviruukuissa löytyi Alfa Beta Vassilopoulouksesta. Espanjassa paikallinen hyvä kauppa on Mercadona, Portugalissa Intermarche ja Ranskassa suuri Carrefour. Joka maassa on omat paikalliset merkkinsä ja hintavertailua on tullut tehtyä useamman kaupan välillä. Juustojen suhteen tässä isossa saksalaisessakin ruokaketjussa on panostettu paikallisuuteen.
Tällä reissulla ulkona on käyty syömässä kaksi kertaa. Ensimmäinen oli Elean kaupungissa paikallisessa kreikkalaisessa ravintolassa, missä saatiinkin maistella mammutti oliiveja ja paikallisen keittiön herkkuja. Kissavahtina olemisen hyviä puolia, isäntäpari vei meidät syömään ja päästiin tutustumaan toisiimme viinin ja ruoan äärellä. Toinen oli pizzeria, mistä napattiin pizzat pyykkipäivän jälkeen mukaan. Pientä helpotusta pakuarkeen. Pyykkiä oli kertynyt parin viikon ajalta kahden pesukoneellisen verran, yhteensä 25 kiloa. Kreikassa pesulat ovat vähän harvinaisempia kuin lännessä, verrattuna vaikka Espanjaan ja Portugaliin. Pyykkiä kertyy puskissa pyöriessä ja pyykkipussit natisevat saumoistaan. Pizza ei kuitenkaan ole ehkä se kreikkalaisten suosikkiruoka. Itselle se on se intohimo ruokien suhteen ja on kiinnostava käydä maistamassa eri maissa erilaisia pizzoja.
Jatketaan aiheesta seuraavassa blogissa lisää. Aihe vei mennessään, joten kirjoiteltua tulikin hieman enemmän.
Ruokaterkuin,
Mirko Kekkonen