Ruokajutut jatkuu
No mitä meidän reissulla autossa yleensä valmistetaan ruoaksi? Aamupala koostuu ihan arkisesti keitetystä puurosta tai tuorepuurosta. Helppo ja nopea ruoka, varsinkin ajopäivinä. Tyhjällä vatsalla ei kannata lähteä tien päälle, muuten saattaa ratissa tulla nälkäkiukku. Puurohiutaleita ei muuten ole välttämättä aina helppo löytää läntisestä Euroopasta. Tai ne ovat superkalliita. Jos puuroa mielii autossa syödä, niin Aldi on usein paikka mistä kaurahiutaleita löytyy. Kreikassa ongelmaa ei ole onneksi ollut. Jos taas ollaan paikallaan, niin aamupalaksi saattaa olla lettuja. Yleensä silloin ei ole kiire mihinkään, joten aamupalan tekemiseen voi käyttää aikaa ja katsella maisemia.
Lettujen tai puuron kanssa lisukkeeksi sopii vaikkapa paikalliset viikunat, johanneksenleipäpuusiirappi, kreikkalainen hillo tai hunaja. Monilla rannoilla Kreikassa löytyy syrjemmässä paikallisten mehiläispesiä. Ja yleensä sitä saa ostaa tienvarrella olevista kojuista tai rannoilla pyöriviltä kaupustelijoilta. Hunajassa on melkoinen ero kaupan vastaavaan, tuore on aina tuoretta. Munakas on myös hyvä, edullinen ruoka autossa ja sekaan voi laittaa mielikuvituksen mukaan mitä vain. Iltapala koostuu monesti jugurtista, myslistä, pähkinöistä ja sekaan vielä sitä paikallista hunajaa. Jos iltapala menee herkuttelun puolelle, niin monessa kaupassa myydään pienen paahtoleivän muotoisia korppuja, jonka päälle voi laittaa maapähkinävoita ja hilloa. Ihan lyömätön herkku ja siihen jää helposti koukkuun. Lounas tai päivällinen vaihtelee, niin ajallisesti, kuin sen mukaan mitä mieli tekee. Kaikkea uutta on kiinnostava kokeilla ja netti onkin pullollaan inspiroivia reseptejä. Kun yhdistää kokeilunhalun ja paikalliset raaka-aineet, niin ruoanlaitosta ei puutu yllätyksellisyyttä. Fetan luvatussa maassa ollaan kokeiltu muutamia feta pohjaisia reseptejä. Esimerkiksi kolmen raaka-aineen fetalettu, johon tulee fetaa, kananmuna ja jauhoja. Pannun kautta ja paiston jälkeen hunajaa päälle. Ai että!
Pasta on reissussa monesti se nopea ruoka ja sen kanssa voi keksiä lähes mitä vain sopivaa kaupasta löytyvää. Omnian uunilla onnistuu esimerkiksi feta-tomaattipasta erittäin helposti. Omnian uuni on siis donitsin muotoinen kattila, jossa voi tehdä monenlaista uuniruokaa. Foccaciaakin on kokeiltu tällä reissulla.
Se toimii tietyin rajoittein uuniruokien osalta ja onkin ollut ihan kiinnostava kokeilu keittiössä. Sanottava silti on, että kunnollista uunia kaipaa autossa. Hyvän uunin suhteen on tullut tehtyä iltaisin etsintätyötä netissä. Vaihtoehtoja on kyllä monia, mutta ei oikein haluaisi tehdä kompromissia mitä sillä voi tehdä ja mitä ei. Olisihan se nyt ihan mahtavaa jos joskus voisi paistaa retkiksessä pullia tai keksejä. Meidän retkiskeittiön bravuureihin kuuluu myös pizza ja hampurilaiset. Kreikassa kaupoista löytyy pehmeitä pitaleipiä, jotka on täydellisä hampurilaisiakin ajatellen. Paikallisuutta siis siinäkin. Väliin voi laittaa melkein mitä vaan ja onpa tullut tällä reissulla kehiteltyä pavuista tehty kasvipihvikin. Halloumi juusto toimii myös loistavasti purilaisessa ja kuten sanottua, erilaisista juustoista ei täällä ole pulaa.
Pizza on oma intohimo ja sitä varten meillä kulkeekin auton perässä oma pizzauuni. Arinan koko on n.30x30cm, joten se mahtuu näppärästi kantolaukkuineen retkiksen perään.
Uuni toimii kaasulla ja siinä on hieman pidempi letku sitä varten, että sen saa kaasupulloon kätevästi kiinni. Tässä kohtaa ulkoinen kaasunsyöttö olisi kieltämättä kätevä. Nyt uuni on ollut käytössä auton takana ja jalustana tominut saunajakkarat, pienellä laudanpätkä muokkauksella. Ja mitä useammassa paikassa pizzaa pääsee paistamaan, niin sen parempi. Eikä sen suhteen ole oikeastaan ollut mitään ongelmia.
Ainut tyhmä juttu oli, että pizzalapio jäi Suomeen ja on pitänyt pärjätä ilman sitä. Onneksi autoon on tullut rakennettua keittiön kylkeen ulkopöytä, jonka sai irroitettua. Se on nyt toiminut pizzalapion virassa. Ei paras mahdollinen ratkaisu, mutta jotain piti keksiä, että pizzat saa uuniin sisälle. Pizzan poisottolapio sentään tuli matkaan mukaan. Täytyykin katsoa matkan varrella Patraksen kaupungista, jos sieltä löytyisi rautakaupasta pizzalapio. Ainakin varastosaldo näytti lupaavalta. Jos pizzanteko reissussa kiinnostaa, niin annan mielelläni siihen lisää vinkkejä henkilökohtaisesti. Tervetuloa Turenkiin maaliskuun puolenvälin jälkeen juttusille.
Monesti matkailuautoa rakentaessa tai hankkiessa mietitään mikä olisi paras energiamuoto lämmitykseen, keittiöön ja jääkaappiin. Itse en vaihtaisi kaasua koskaan pois yhtenä energiamuotona, on se vaan ollut sen verran kätevä. Ihastuin kaasuhellaan heti ensimmäisenä päivänä. Kun autossa lämmitin ja jääkaappi toimii kaasulla, niin en lähtisi hyvää vaihtamaan mihinkään muuhun. No ehkä korkeintaan vähän isompaan. Vanlife aiheisia videoita katsellessa olen muutaman kerran törmännyt myös ilmiöön, missä auton induktiotaso vaihdetaan kaasuhellaan. Mutta näissäkin on omat mielipiteensä, eikä vääriä sellaisia ole. Etelä-Euroopassa kaasun hankkiminen kiinteään kaasusäiliöön on vieläpä niin helppoa, että se ei tuota päänvaivaa lainkaan. Jotkut asentavat myös kaasuliesiä autoon pienemmillä, vaihdettavilla kaasupulloilla. Niitä saa Euroopasta ihan ruokakaupoista ja Suomessakin vaikkapa Motonetistä. Täällä kaasun käyttö ruoanlaitossa on selvästi yleisempää kuin koto-Suomessa. Ajatuksena olisikin löytää seuraavalle reissulle joku hyvä kaasuliesi ulkokäyttöön. Saisi tilaa ruoanlaittoon enemmän. Ellei sitä ennen saada tuota omaa keittiötä rakennettua uudestaan. Nykyisessä kokokoonpanossa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se vaatimaton laskutila. Ja vetolaatikolliset kaapit. Ehkä isompi jääkaappi. Ja se uuni! Pieniä, mutta silti isoja asioita, kun keittiö on kovassa käytössä ja viihdytään kokkaillen.
Kaupassa täällä käydään noin kahden viikon välein. Ainakin isojen ostoksien osalta ja pyritäänkin siihen, että kerralla ostetaan kaikki. Tuoreita raaka-aineita ja tarvittavia täydennyksiä voi tehdä viikoittain jos siltä tuntuu. Eikä esimerkiksi leipomoissa käynti ole kiellettyä. Kuivamuonien osalta ollaan pyritty siihen, että ruoan puolesta voisi reissata vaikka kuukaudenkin päivät. Toki ruokavalio pysyy monipuolisempana, jos raaka-aineet on tuoreita, mutta toisaalta joskus on mukava olla puskaparkissa mahdollisimman pitkään. Ja jokatapauksessa ennen ruoan loppumista loppuu usein se vesi. Tosin jos pystyy peseytymään meressä, joessa tai järvessä, niin veden tarve vähenee. Samoin astioita voi pestä jollain muulla kuin juomavedellä. Valintoja, valintoja.
Kuukauden ruokabudjetti kahdella ihmisellä ja koiralla pyörii noin 300-450 euron sisällä. Tässäkin tulee aina mietittyä kauppojen tarjouksia ja poistotuotteita. Poikkeuksena juustot, jotka on monesti kalliimpia muihin raaka-aineisiin nähden. Ja jos kauheasti alkaa säästelemään, niin ruoan laatu ja ravintoarvot saattavat kärsiä. Liikaa ei viitsi pihistellä. Etelässä tuoreiden raaka-aineiden saanti on myös sen verran hyvä, että mielellään niitä syö. Espanjassa, Portugalissa, Italiassa ja Kreikassa on kauppoja joissa myydään ainoastaan hedelmiä ja vihanneksia. Monesti niistä löytyy myös mausteita ja paikallista viiniä. Kannattaa poiketa, yleensä tuotteet on hyvin tuoreita ja hintataso suunnilleen sama normaaliin kauppaan verrattuna. Samoin näistä neljästä maasta löytyy erikseen lihakauppoja. Ja mitä ikkunasta on kurkkinut, niin myytävä liha näyttää tuoreelta ja sitä on moneen lähtöön. Perus pihveistä sisäelimiin, tuoremakkaroista, leikkeleisiin. Tulipa tässä todistettua yhdessä paikallisessa supermarketissa kun lihatiskillä teurastajalla oli puolikas porsaan ruho roikkumassa katosta. Näppärästi hän leikkasi siitä eri osia talteen ja käsitteli sitä varmoin ottein. Vastaavaa näkyä ei enää Suomessa juuri näe. Ehkä korkeintaan jossain kauppahallissa, jos sielläkään. Ja vaikka itse kasvissyöjä olenkin, niin kyllä tuo teurastajan touhu oli kiinostavaa katseltavaa. Monessa länsimaassa lihan käsittely on muuttunut kuluttajalle jo täysin vieraaksi ja tuntuu että jotkut ajattelevat jauhelihankin kasvavan puussa. On myös virkistävä nähdä että Kreikassa on pieniä kauppoja, missä myydään jotain tiettyä tuotetta. Oli se sitten vihannes, liha, kenkä tai elektroniikka. Suomessa pienemmät kaupat ovat vuosi vuodelta vähentyneet ja kaikki siirtyneet isojen ostoskeskusten sisälle. Kuluttajallehan se onkin kätevää, kaikki liikkeet on saman katon alla. Mutta entisenä yrittäjänä myös tiedän, että vuokrat isoissa ostoskeskuksissa ei suosi pienyrittäjiä. Siksi on ihan virkistävä nähdä täällä pieniä kauppoja, joissa osaaminen on monesti omalla tasollaan.
Yhtenä erikoisuutena ruokaan liittyen on mainittava rannoilla pyörivät kaupustelijat. Yleensä myyjät ovat vanhempia herroja, joilla on auton perässä vaihtelevasti myytävää ruokaa. Monesti myös paikallisia tuotteita. Täällä ei siis todellakaan kuole nälkään, vaikka olisi vähän syrjemmässä jossain puskassa parkissa. Kaupustelijat pyörivät rannoilla satunnaisesti, mutta tietävät suurinpiirtein missä matkailuautoja liikkuu. Hinnat ovat yleensä vähän kovemmat, mutta toki tinkiä saa. Toisaalta itse tuumin, jos ruoat tulevat suoraan kotiovelle, niin miksi sellaisesta palvelusta ei maksaisi. Plus jos tuotteet on paikallisia, niin ihan mielellään niistä maksaa. Tuoreet mandariinit, kuivattu oregano, oliivit ja hunaja olivat maultaan ainakin jotain sellaista mitä ei kaupan hyllyiltä saa.
Ruoasta voisi varmasti kirjoittaa pidempään ja nytkin se paisui jo kahden blogin mittaiseksi. Se on rakas harrastus ja intohimo, joten aiheena kiinnostava. Mitään Michelin kokkeja ei meidän retkiksestä löydy, mutta sitäkin enemmän intoa ruoanlaittoon ja reseptien kokeiluun. Vielä kun tuon Ruurikki-retkiksen keittiön saa vähän toimivammaksi, niin tekeminen mukavoituu. Samoin Sprinterin ja Euramobilin keittiöt odottavat ensimmäisiä koekokkailuja. Sprinterin keittiössä on enemmän tilaa kuin nykyisessä ja yksi kaasupoltin enemmän. Jääkaappi on kompressorijääkaappi, joten siitäkin saa jossain vaiheessa uuden kokemuksen. Lisäksi siihen on asennettu erikseen viileäkaappi vihanneksille. Innolla kesää odottaen kun pääsee autoihin kokkailemaan.
Ruokaterveisin,
Mirko Kekkonen