Mihin se viikko meni?
Pakkaamiseen menee yllättävän paljon aikaa, kun edessä on neljän kuukauden reissu. Vaikka ajatuksena on ottaa mahdollisimman vähän tavaraa mukaan, niin paljon tarpeellista pitää pakata. Pienessä liikkuvassa kodissa pitää olla niin auton huoltoon, kokkailuun ja henkilökohtaisiin tarpeisiin tavaroita mukana. 
Isoin yksittäinen asia mikä tällä kertaa pakattiin auton perään on saunateltta. Saa nähdä mihin kaikkialle sitä päädytään saunomaan.
Edellisestä reissusta oppineena, suurin piirtein tietää mitä olisi hyvä olla mukana ja mitä ei. Mitä reissussa kaipaa ja minkä kokee tärkeäksi ottaa oikeasti mukaan. Meitä on moneen junaan ja matkailuautomyyjänä onkin monesti mielenkiintoista valita autoa juuri siihen käyttöön mihin asiakas sen haluaa. Jos suuntana on karavaanialueet, niin tarve säilytystilalle on monesti suurempi kuin retkeilyautolla liikkuville. Jos etsitään pysyvämpää majoitusta, niin monesti matkailuvaunu on paras vaihtoehto. Tästä työstä tekeekin mielenkiintoista juuri asiakkaat ja heidän tarpeensa tietynlaiselle matkailuajoneuvolle. Tänäkin vuonna mieleen on painunut pariskunta joka etsi matkailuvaunua etätyöskentelyyn. Tai rouva jonka kanssa mietittiin mikä olisi paras tapa matkustaa Euroopassa koiranäyttelyissä. Ja yleensähän se vaihtoehto tarpeeseen löytyy. Jos ei heti, niin valikoimista ajan kanssa yhdessä etsien. Myyntisesongin aikana itselläkin kertyi melkoinen lista asiakkaita jotka etsivät juuri sitä tiettyä tuotetta. Ja ensi keväänä taas jatkuu.
Taannoin eräs ystäväni kysyi että mitä siellä tien päällä kaipaa ns. ”normaalista elämästä”. En osannut sanoa mitään suurta konkreettista, kaikki kun tavallaan kulkee mukana. Ja kyllä ne klisheet pitävät paikkansa. Jossain kohtaa alkaa kaipaamaan ruisleipää ja kunnon suklaata. Sitä sinistä. Sauna oli myös yksi asia ja sen takia se pakattiinkin tällä kertaa mukaan. Kun matkailu keskittyy paljon puskiin ja luonnossa olemiseen, niin hyvä pesumahdollisuus on melko isossa roolissa. Ja kyllä, retkeilyautossakin voi käydä suihkussa. Edellisellä neljän kuukauden reissulla se oli pääsääntöisesti paikka missä peseydyttiin. Pitää vain ottaa huomioon se, että vettä on tarpeeksi säiliössä ja sitä ei siltikään saa lutrata. Yleensä suihkupäivät ajoitettiin huoltopäiville, jolloin täytettiin vedet, tyhjennettiin wc ja harmaavesi. Tälle reissulle otettiin mukaan vielä lisäksi pari juomavesisäiliötä, joten huollon tarve vähenee. Tuo oma sauna ja kompostoiva wc vielä kruunaa puskaparkkeilun.
Yksi asia kuitenkin puuttuu reissulta, nimittäin ystävät. Nykyteknologia toki mahdollistaa vaikkapa videopuhelut jos tulee äitiäkin ikävä, mutta digitaalisuudella ei voi korvata toisen ihmisen läheisyyttä. Ystävät on tärkeitä. Reissussa on toki loputon mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Monesti huomaakin että karavaanarit on ihmistyypiltään tutustuvaista sorttia. Samanlainen elämäntyyli sitoo ajatuksia yhteen ja selvästi kantaa keskusteluissa. Samaan hengenvetoon on sanottava että monesti ihmiset myös arvostavat omaa rauhaa autossa tai vaunussaan. Ehkä tietynlainen avoimuus meissä kuitenkin on. Sen huomaa jo asiakkaidenkin kanssa keskustellessa. Näkemys maailmasta on aika avoin ja uskaltaisin sanoa myös suvaitsevainen. Eikä sinänsä ihme, jos pienessä kopperossa reissaa pitkin maailmaa, niin ehkä siinä pitää olla ripaus suvaitsevaisuutta.
Lähtö reissuun sujui Misevalta kakkukahvien merkeissä. Moikat kävin heittämässä useampaan kertaan ja tavallaan oli vähän irtonainen olo lähteä tällä kertaa reissuun. On kiva tietää että on työ mihin palata. Sen verran työorientoinut ihminen myös olen, että jotenkin tuntui oudolta lähteä kivasta työpaikasta pois. Vaikkakin tiesi että sinne palaa. Pomo sanoikin, että ehkä et ensi talvena lähde, mutta saas nyt nähdä. Kyllä veri vetää myös tienpäälle. Vaikka karavaanarielämää ei ole tullut vietettyä paria vuotta enempää, niin on se vain vienyt mukanaan. 
Vapaus nähdä maailmaa. Oleskella luonnossa. Seikkailla tuntemattomissa paikoissa. Nähdä upeita maisemia. Ja tällä kertaa kirjoittaa blogin muodossa siitä kaikesta mitä kokee ja näkee. Ihmisenä yritän olla avoin, rehellinen ja oma itseni. Niin päätin myös tehdä kun aloin matkailuautomyyjäksi. Ei tarvitse esittää, vaan voi olla juuri se mitä on. Välillä on saanut asiakkailtakin palautetta että mikä myyjä sinä olet, kun et tunnu yhtään sellaiselta. No se on ehkä se tarkoituskin. Ja koen että Misevalla toteutetaan sitä myös yhdessä. Ei yritetä olla jotain muuta kuin mitä ollaan. Uskon että se on kantanut hedelmää jo pitkään. Sillä periaatteella yritän myös kirjottaa. Ei mitään liian hienoa, vaan aitoja ajatuksia ja kokemuksia matkailuautomyyjän silmin.
No takaisin reissuun. Eckeröline tosiaan vei meidät Länsisatamasta Muugaan ja siitä jatkuu matka etelän suuntaan. Mitään suurta suunnitelmaa ei ole. 
Jotain paikkoja on katsottu matkan varrelta ja mennään säiden mukaan. Niin taitaa moni muukin autolla/ vaunulla matkustava tehdä. Sepä juuri tällaisessa reissamisessa on parasta. Vapaus mennä niinkuin itsestä tuntuu. Tehdä matkaa sellaisissa pätkissä kuin haluaa. Tai tehdä vaikka minkälaista kiemuraa kartalla jos niin kokee. Toki tälläkin reissulla muutama kiintopiste on Kreikan päässä ja niistä lähempänä kun matka etenee. Nyt on edessä ainakin Viro, Latvia, Liettua ja Puola. Heti ensimmäisenä pysähdyttiinkin Rummun vanhalla avolouhoksella. Aika mystinen paikka päiväretkelle.
Matkaterveisin,Mirko Kekkonen