Sveitsi ja Liechtenstein
Sveitsi olikin jo entuudestaan tuttu maa. Viime reissulla matka kulki Geneven ja Baselin kautta Saksaan. Nyt päätettiin valloittaa Alpit ja mennä Sveitsin läpi Como-järveltä ylöspäin hieman idempää. Viime reissulla maa nähtiin aika pintapuolisesti ja Genevessä tuli vietettyä yksi yö. Jotenkin maasta jäi ehdottomasti tunne, että sitä pitäisi päästä tutkimaan lisää. Niinpä tuo tällä reissulla sitten toteutuikin. Paksu lompakko vain unohtui jonnekin.
Maisemat Sveitsissä on ihan omaa luokkaansa. Mitä korkeammalle mennään, sen kauniimpaa tuntuu olevan. Päästiin nauttimaan vielä lumestakin, yli 2000 metrin korkeudessa sitä oli reippaasti. Muutaman kerran reissussa on tullut sellaisia paikkoja, että autossa ollaan ihan hiljaa ja ihaillaan vain maisemia. Sveitsin vuoristomaisemat sai kyllä haukkomaan henkeä monta kertaa. Samoin kaikki pienet vuoristokylät joiden ohi ajeltiin olivat todella sympaattisen näköisiä.
Tiedossa oli toki että Sveitsi on yksi Euroopan kalleimpia maita. Mutta parkkipaikkojen vähyys tai niiden kalleus pääsi kuitenkin vähän yllättämään. Sen lisäksi lunta oli paikoin vielä niin paljon, ettei vuoristoisemmat paikat olleet edes auki. Tai sinne ei yksinkertaisesti päässyt lumen takia. Kartasta paikkojen katseleminen ei paljon auttanut kun satelliittikuvat oli kesältä. Mielenkiintoisia reittejä löytyi kyllä ylempää vuorilta, mutta ei mitään mahdollisuuksia lähteä kiipeämään pikkuteitä. Vaikka Kumisedältä hankitut kitkarenkaat ovatkin palvelleet hyvin, niin ei nekään kaikkeen pysty. Ainut keino millä olisi voinut lähteä seikkailemaan olisi ollut lumikengät. Laskettelusesongin vielä ollessa päällä, kaikki rinteet ja niiden parkkikset oli täynnä porukkaa. Tai niillä yöpyminen oli kielletty. Sveitsissä on tehokkaasti kieltomerkkejä siellä minne ei saa mennä.
Toki tämä oli vain yksi läpileikkaus Sveitsistä. Vuoristoteitä ja solia löytyy pitkin maata ja maakunnissa on jonkin verran eroavaisuuksia myös sääntöjäen suhteen. Kesällä maassa saa pääsääntöisesti puskailla metsärajan yläpuolella kohtuu vapaasti, mutta nyt sinne ei vain päässyt lumen takia. Jos autossa ei ole monoja mukana, niin Sveitsi on varmaan enemmänkin kesämaa matkailuautoilua ajatellen. Moni karavanaluekin oli nyt ihan tupaten täynnä, eikä ne kieltämättä näyttäneet niin houkuttelevilta.
Sveitsistä löytyy myös maksullisia matkaparkkeja sieltä täältä omalla äpillään – Parknsleep. Mutta niistäkin lähes puolet oli talven ja laskettelusesongin takia kiinni. Tai näköalaparkista sai maksaa 50 frangia, eikä siihen kuulunut välttämättä mitään muita matkaparkin palveluita. Ruurikille löydettiin hotellin takapihalta maksullinen matkaparkki johon mahduttiin juuri ja juuri. Itse sovellus oli kyllä kätevä ja maksu sillä onnistui helposti. Joillain matkaparkeilla saattaa olla myös lisäpalveluina perinteiset vesihuollot tai jopa suihkut. Se tuntui hieman vaihtelevan paikkojen mukaan.
Sveitsi tarjoaa ihan uskomattoman upeat maisemat. Mutta läpikulkumaana se maksaa 40 frangin vinjetin. Ehkä se on sen arvoista jos vuoristomaisemat kiinnostaa ja maata ei ole aikaisemmin nähnyt. Mutta kun ne on nyt pariin kertaan nähnyt, niin taidetaan kiertää toista kautta. Tai pitää miettiä Sveitsin tutkimista kesäaikana ja suunnitella pysähdykset tarkkaan. Satunnaiseen ja päämäärättömään vierailuun Sveitsi on aika kallis maa.
Alunperin Svetsi oli mietitty kahden pysähdyksen maaksi. Mutta kun parkkia ei toisena päivänä löytynyt, niin ajettiin Liechtensteiniin asti. Mikä olikin ihan hyvä ratkaisu. Sveitsin puolella rajan läheisyydessä olisi ollut matkaparkki 25 frangin hintaan, mutta tuo Liechtensteinin parkki maksoi 4 frangia. Erona oli oikeastaan vain Sveitsin matkaparkissa oleva Bajamaja.
Liechtenstein kuuluu lilliputtivalitoihin, eikä siinäkään pysähdytty yhtä yötä pidempään. Joten tutkimusmatka maan suhteen jäi hieman pinnalliseksi. Sen voi sanoa että yöpyminen maassa on huomattavasti edullisempaa kuin naapurissa. Sveitsin ja Liechtensteinin rajana toimii Rein joki, joka alkaa Sveitsin vuoristosta. Minkäänlaista rajavalvontaa ei kahden maan välillä ole ja joen yli kulkee monesta kohtaa silta. Valtiona se onkin niin pieni että siellä käy päivittäin enemmän ihmisiä töissä, kuin sen väkiluku on. Suurin osa Sveitsin puolelta. Ja jos satut omistamaan Lihti-merkkisiä työkoneita, niin se on Liechtensteinilainen merkki. Maa on pysynyt sitkeästi itsenäisenä ruhtinaskuntana sotien ja muutosten keskellä. Ja sitä hallitsee Hans Adam II. Liechtenstenissa valuuttana toimii Sveitsin frangi. Liechtenstein on aikanaan ollut myös paljon otsikoissa sen maassa paljastuneista veropetoksista. Mutta 2009 se poistettiin ”mustalta listalta”. Maa on kohtuullisen kiinnostava matkustuskohde ja siellä vieraileekin vuosittain lähes 80 000 turistia. Liechtensteinin asukasluku on noin 39 000.
Yö sujui rauhallisissa merkeissä, sekä Sveitsi että Liechtenstein on hyvin turvallisia valtioita. En tiedä oliko maaliskuun ensimmäisessä päivässä jotain erityistä, mutta läheisen kirkon kellot löi puolentunnin ja välillä viidentoista minuutin välein. Aamulla kello viisi, kellot löivät tasan viisi minuuttia tauotta. Onneksi ei nukuttu ihan kirkon vieressä. Aika monenlaiseen ääneen on tottunut auton vieressä, mutta taisi olla tämän reissun erikoisimmat. Eikä ne sinänsä häirinneet, mutta viidentoista minuutin välein soivat kirkonkellot on vähintäänkin erikoiset.
Tällä hetkellä matkaa tehdään jo Saksassa ja se onkin neljästoista, sekä viimeinen maa tällä reissulla. Saksa on kohtuu nopea maa ajaa läpi, koska sen tieverkosto on hyvin hoidettu ja moottoriteitä pääsee nopeasti haluaamaansa paikkaan. Vajaa viikko tienpäällä ja pian ollaankin laivassa kohti Suomea. Onneksi on luvattu paljon keväistä aurinkoa paluumatkalle.
Matkaterveisin,
Mirko Kekkonen