Rakkaudesta lajiin.
Autot on ollut lähellä sydäntä ihan pikku pojasta asti. Minulla oli punainen laatikko täynnä pikkuautoja ja jokainen niistä on vieläkin tallessa. En vaan koskaan ole raaskinut luopua niistä. Ne olivat niin tärkeitä. Ehkä ne vielä joskus kulkeutuu uusiin leikkeihin.
Ajauduin tosiaan ravintola-alalle ja viihdyin siellä sen 23 vuotta, 11 vuotta niistä yrittäjänä. Tuli alanvaihdos eteen ja muutaman ajatusmutkan jälkeen huomasin olevani Misevalla töissä. Sain tehdä jotain mistä olin jo pikkupojasta asti haaveillut. Olla autojen kanssa tekemisissä ja yhdistää se vielä matkailuun ja omiin kokemuksiin. Oman retkeilyauton olin hankkinut jo ennen töiden alkua. Nyt matkailuautoja on itsellä neljä. Luit oikein, neljä. Viimeisimpänä retkeilyautoksi muunnettu Sprintteri Misevan myyntirivistä. 
Kun innostun jostain, niin innostun yleensä kunnolla. Niin kävi matkailuautojenkin kanssa ja innostus jatkuu. Se on myös yksi syy miksi Misevalle päädyin. Kiinnostus matkailuautoihin ja vaunuihin, intohimo elämäntyyliin, jossa koti kulkee mukana. Työssä on tullut opittua ihan järjetön määrä uutta, eikä oppimiselle näy loppua. Oppimisympäristö on ollut myös ihan mahtava hyvien työkavereiden ansiosta. Vaikka jonkin verran matkailuautoista tiesin töitä aloittaessa, niin kysymyksiä riittää edelleenkin.
Enkä todellakaan ole ainoa jolla on palo autoja tai niillä matkaamista kohtaan. Meillä on ostossa Roni, joka tykkää matkustaa kesällä omalla matkailuautollaan. Joka viikko kuulee mitä uutta on keksinyt laittaa autoon tai fixaillut paremmaksi. Roni pääsi myös poseeraamaan oman matkailuautomerkin messuosastolla kun käytiin Düsseldorfin matkailuautomessuilla. 
Rikulla taas on Kaben vaunu ja upea Nissan Cherry, jota pitää kuin kukkaa kämmenellä. Riku on meillä myyjistä myös se johon monesti turvaudutaan, jos oma tietämys loppuu. Hän on myös intohimoinen moottoripyöräharrastaja. Sauli taas on onnellinen Volkkarin omistaja. Pihalta löytyy nimittäin VW T3, jota Tölkiksi kansankielellä sanotaan. Eikä mikä tahansa Tölkki, vaan Syncro. Tietäjät tietää. Meidän sesonkimyyjä Juha hankki itselleen myös retkeilyauton viimeisen kuukauden aikana kun oli Misevalla töissä. Huollon puolelta löytyy ainakin yksi matkailumersun omistaja, yksi vaunusta haaveileva ja Joonas jolla on -76 vuoden L407D Mersu retkeilyautona. #camperhilma jos kiinnostaa käydä kurkkaamassa. Joonaksen rakenteluapuna on ollut Onni meidän huollon puolelta. Kesäisin kun itse lähti kotiin, niin jätkät jäi rakentelemaan autoa iltaa kohti. Rakkaudesta lajiin. Ja meidän autosihteeri Hanna haaveilee myös autoon muuttamisesta. Hanna tekee sihteerin duunien ohessa myös Misevalle verhoilutöitä. Monenlaista moniosaajaa löytyy talosta.
Se on myös mainittava että Misevan työsuhde-etuna on matkailuauton käyttö kesällä. Eli jos moista ei itsellä ole niin meiltä sellaisen saa lainaan. Oli kesällä muuten ahkerassa käytössä. Mikä olisikaan parempaa kuin matkailuautoliike, jossa on oikeasti ensikäden kokemusta siitä mitä myydään. Aivan mahtava henksuetu. Monella on siis Misevalla pitkä kokemus matkailukulkineista. Puhumattakaan meidän toimarista Mikosta, joka on ollut autobisneksessa jo ihan junnusta saakka. Hänen isänsä jalanjälkiä nyt siis tallaamassa.
Loppukesästä käytiin duuniporukalla Düsseldorfin matkailuautomessuilla. Siellä järjestetään maailman suurimmat alan messut ja mukana on aika lailla kaikki merkit, jotka liittyy matkailuautoihin ja -vaunuihin. 
17 isoa messuhallia täynnä autoja, vaunuja ja varusteita. 20 000 askelta tuli käveltyä päivässä ja kahden päivän aikana ehti taas oppia niin paljon uutta että oksat pois. Mahtava reissu!
Täällä reissu jatkuu. Virosta ollaan siirrytty Latvian kautta Liettuaan ja nyt kuljetaan jo Puolan rajojen sisäpuolella. Liettuassa käytiin kurkkaamassa Hill of Crosses. Kukkula jossa on yli 100 000 ristiä. Aika vaikuttava paikka ja monen autolla Liettuassa kulkevan bucket listalla. Kukkulalla on pitkä ja värikäs historia, kuten arvata saattaa. Puolassa ensimmäinen pysähdyspaikka oli kolmen valtion raja. Vastaavia paikkoja löytyy kuusi kappaletta Puolassa. Siinäkin olisi ideaa, kiertää maata autolla ja käydä kurkkaamassa jokainen niistä. Tiet on Baltian puolella ollut hyvässä kunnossa ja kiva ajella. Ei yhtään pöllömpi matkailukohde meille suomalaisille kesällä. Lähellä, paljon nähtävää, vieraanvaraisia ihmisiä, eikä välttämättä ihan yhtä kuumat kelit kuin etelämmässä. Instan puolella #ruurikkithevan pystyy seuraamaan reissua myös melko ajantasaisesti. 
Ilma on ollut täällä viileä, mutta ihanan aurinkoinen. Liikennekulttuuria on saanut opetella ja miettiä mitä C-kortin ajo-opettaja tuumisi tilanteista täällä. Eikä siinä. Italiassa ja Sisiliassa tuli opittua edellisellä reissulla vähän reippaampaa ajoa. Eihän meitä suomalaisia turhaan sanota maailman nopeimmaksi kansaksi. Tosin retkeilyautolla ajaessa maltti on aina valttia. Ja painoa kun on mukana, niin kaasujalan käyttö on hyvä olla maltillista. Dieselkulut nousee muuten turhan koviksi.
Matkaterkuin,
Mirko Kekkonen
Ps. Meillä on pihalla muutama hieno Sprinteri myynnissä;)