Joulu
Erilainen joulu. Ensimmäistä kertaa kun joulun vietti ulkomailla, se tuntui vapauttavalta. Ei jouluhössötystä, ei kiirettä, ei mitään joulumenoja. Kun elämää on elänyt ravintola-alalla reilu 20 vuotta, niin joulu on aina merkinnyt kiirettä ja sesonkia. Toki ravintola oli kiva aina koristeilla jouluisaksi ja tehdä tonttulakki päässä töitä, mutta kiireestä tulee monesti raskasta. Joulustressi näkyy ihmisissä ja ajoittain heijastui kassan toisellekin puolelle. Stressistä tuli kirjoiteltua viime blogiin ja oli aiheena mielenkiintoinen. Oikeastaan niin mielenkiintoinen että kirjoittelua oli vaikea lopettaa. Ehkä loppureissusta pitää perata aihetta uudestaan. On mielenkiintoista reissatessa huomata että kirjoittelun kautta omatkin ajatukset avautuu ja tulee pohdiskeltua tätä matkaamista syvemmin.
Suomalaisia sanotaan monesti joulukansaksi, eikä se ole kaukaa haettua. Kun on reissussa ja näkee joulua muualla, niin itsellä arvostus siihen suomalaiseen jouluun jotenkin kasvaa. Meillä on paljon esimerkiksi jouluruokaperinteitä. Varsinkin kun vertaa tänne Kreikkaan. Yleensä täällä syödään jouluna vähän hienommin, mutta ruoat ovat pitkälti samoja mitä muutenkin. Herkkuja on tosin enemmän, esimerkiksi keksien ja leivonnaisten muodossa. Espanjassa Turrón taas kuuluu olennaisena osana jouluherkkuihin. Kun Suomessa puhutaan joulupöydästä, niin siihen ei kovin montaa arkiruokaa mahdu. Onkohan tässä jo ikävä Suomea kun alkaa haaveilemaan jouluruoista? No ei nyt ihan vielä, mutta jotenkin joulu sai miettimään niitä valkoisia lapsuuden jouluja, ruokineen ja lahjakääröineen. Niitä tuskin aikuisiällä saakaan enää takaisin, mutta onneksi muistoissa moisia on.
Viime vuonna joulu meni Espanjassa ystävän talolla Esteponan suunnalla. Yleensä leirintäalueet on joulun- ja uudenvuoden aikaan täynnä, joten reissussa on fiksua löytää ajoissa paikka mihin parkkeerata auto tai vaunu pyhien ajaksi. Moni saattaa mennä myös hotelliin ja sekin on hyvä vaihtoehto pysähtyä hetkeksi reissuarjesta. Tänä vuonna joulu tuli siinä mielessä vähän aikaisemmin, että päästiin nauttimaan kreikkalaisesta vieraanvaraisuudesta jo aaton aattona. Oltiin nimittäin sovittu kissavahdista erään pariskunnan kanssa ja talon esittelyn jälkeen päästiin paikalliseen ravintolaan syömään kreikkalaisia herkkuja. Valitettavasti todistusaineistoa tästä ei ole, koska puhelimesta loppui akku. Mutta ruoka maistui ja viini oli hyvää. Ero viime vuoteen oli siinä että Esteponassa päästiin levähtämään ennen joulua muutama päivä ja valmistautumaan joulun viettoon rauhassa. Nyt jouluaattona isäntäväki lähti reissuun ja me jäimme taloon kissan palvelijoiksi. Aatto meni siis lähinnä autoa purkaessa ja illasta todettiin että ollaanpa me väsyneitä. Pysähdys tuli tarpeeseen.
Ehkä mieli ei ollut vielä valmis joulun viettoon ja jotenkin koko joulu tuli kuin kulman takaa. Tien päällä ja reissussa joulu näyttäytyy aika minimaalisesti. Joulukuusi siellä täällä tai Merry Christmas-kyltti jossain ovessa. Jotenkin sitä on tottunut ympärillä olevaan jouluhössötykseen ja jopa kaipaa sitä. Kaipaa on voi väärä sana, mutta ehkä jonkinlainen joulun tunnelma uupuu ja se tuntuu ajoittain oudolta. Joulupuuroa on onneksi helppo tehdä ja sillä saa ainakin joulun maun suuhun.
Sosiaalisen median kautta sai lukea ettei olla ainoita jotka kokee joulun ulkomailla jotenkin oudoksi. Tai ainakin erilaiseksi ja niinhän se on. Jotain puuttuu. Eikä ihme että Rovaniemi pursuaa turisteista joulun aikaan, onhan ajassa jotain omanlaista taikaa ihan tuolla pohjoissa. Jopa Christiano Ronaldo oli lähtenyt Lappiin viettämään joulua ja kävipä avannossakin. Itselle joulu merkitsee kuitenkin aikaa läheisten kanssa ja rauhoittumista. Hyvää ruokaa saa mistäpäin maailmaa tahansa, mutta kieltämättä joulupöytää on vähän ikävä. Jopa lanttulaatikkoa. Off-grid matkailu tuo sekin rauhaa, mutta jouluun pysähtyminen taas muistutti että se matkaaminen vie energiaa. Oma taitolajinsa se elämässä rauhoittuminenkin. Ja tiedän myös monia jatka viettävät joulua autoissaan ja luovat sinne omat joulurutiininsa. Nostan hattua, minusta ei vielä siihen ehkä olisi. Vaikka kuinka veri vetää tielle ja nautin matkailun vapaudesta, niin jonkinlainen pysähdys tässä kohtaa tuli juuri oikeaan aikaan. Ehkä tarvitaan vielä vähän lisää kilometreja ja autioita rantoja että mieli rentoutuu.
Nyt kuitenkin joulun viettoon. Nautitaan pyhistä, syödään hyvin ja rentoudutaan. Jokainen viettää jouluaan omalla tavalla. Joillekin se on vuoden tärkein juhla ja toiset ovat mieluusti silloin töissä. Toivottavasti se saa silti hetkeksi ne arjen rattaat pysähtymään ja ripauksen joulumieltä ajatuksiin. Toivotan kaikille lukijoille oikein rauhallista joulua!
Matkaterveisin,
Mirko Kekkonen
PS. Miseva on välipäivinä auki ;)